keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Tautinen syksy

Tautinenpa hyvinkin.

Edelleen sairastan samaa jalkavaivaa!

Siis;
Sääressä on reikä, joka vuotaa.

Olen käynyt lääkärissä jo "isolla kirkolla(keskussairaala)" asti, mutta, mutta...

Kaksi näytettä on jo otettu ensin sairaasta kohdasta ja nyt tervemmästä jalasta.
Niin, molemmat jalat ovat jo kipeänä ja ihomuutoksia on, varsinkin värin osalta.
Täytyypä ottaa kuva tännekin.
Vasemmalla oleva oikea jalka(hihii.hihihii), jossa se reikä on.
Reikä on nyt aika siisti, vaikka hiemankellertää, eli pian taas on mätämäisen aineen tuloaika.
Värimuutokset eivät näy niin selvästi, kun todellisuus on ja näkyvät silti.
Polvessa oleva musta piste on viimeisin näytteenottopaikka, jossa on vielä musta rupi.
Joulukuussa saan tästä vastauksen, joten aikaa on mennyt huhtikuun puolesta välistä asti tähän elämää hankaloittavaan ja yleiskunnon alasvievään vaivaan.

Ottaa päähän!



torstai 18. lokakuuta 2018

Sato

Kevään kylvöistä tuli vähän satoakin.
Siis porkkanat ovat tässä.
Nauriita syötiin muutaman kerran ja perunoita kanssa.
Herneitä ohi kulkiessa sai maisteltua mukavasti.
Salaatti ei toiminut, kasvoi kylläkin. Eli ei käytetty, joten oli turha istutus.
Tilliä syötiin, muttei säilötty, vaikka kuivaamalla olisi riittänyt tulevaksi talveksi.
Viimeksi mainittu kuivaus jäi, koska edelleen sairastaminen vie voimia.

Uusi näkökulma

Tuhlaajapoikako se siinä

Avasin La-iltana telkkarin ja kanava sattui olemaan ALFA-tv.
Su-aamuna avasin myös telkkarin aamukahvia laittaessani ajankuluksi ja taas oli ALFA-tv ja vielä saman ohjelman uusinta, mikä kummastutti ja häiritsikin hieman.
Molemmilla kerroilla sama lontoonmurretta puhuva mies saarnasi tuosta niin tutusta Tuhlaajapojasta, eli tuhliksesta.

Mikä uusi näkökulma?

Ei, ei tuo saarnamies mitään uutta asiaa löytänyt.
Samalla lailla hän kertoi tuhlaajapojasta, vanhemmasta veljestä ja Isästä, ku ennenkin.

Missä se uusi näkökulma sitten oli?

Minun päässäni!

Heräsin miettimään sitä, kun kertomuksen Talo ei ollut mikään pieni torppa, vaan iso kartano, siis meidän oloihimme verrattaessa.
Otetaan nyt esille vaikka satavuotta sitten ollut kartano, jossa on sata hehtaaria peltoa, toinen sata hehtaaria metsää ja navetassa parikymmentä lypsettävää lehmää, ynnä kanala ja lampaita.
Tuolla Suomalaisella tilalla olisi ollut ennen traktoriaikaa renkejä ja piikoja tekemässä arkisia töitä; navetassa, kanalassa, lampolassa, pellolla ja metsissä.

Tässä se on!

Tuhlaajapoikakertomuksessa oli siis ne palvelijat!
Heidät mainitaan puolihuolimattomasti Luukas 15: 22, 26, 27.

Keitä he ovat?

Tuhlaajapoika on parannuksen tekijä.
Vanhempi veli ylpeä, vihainen, itserakas, kaikki minulle-tyyppi, kateellinen ja, ja.
Isä on Jumala.

Palvelijat, keitä he ovat?

Palvelijat, joista ei kerrota mitään muuta, kun se, että he tekivät työnsä ja ilmeisesti olivat niissä juhlissa, jotka Isä määräsi poikansa palattuaan vietettäviksi. Näin ajattelen siksi, että missään ei mainita juhliin osallistuneiden statusta tai, että heitä olisi kutsuttu lähitaloista.
Toisaalta ajattelen, että myös vanhemman veljen kanssa oli joukko palvelijoita, koska hän palasi pellolta töitä tekemästä, eli joukko uskollisia kannattajia.

Näkökulmana voisin kirjoitttaa ja kirjoitankin, että juhliin menneet palvelijat olivat niitä Jumalan lapsia, jotka tekevät sen, mitä kuuluukin.
Palvelevat nöyrästi, kuuliaisesti, ylpeilemättä, katkeroitumatta, asemaansa tyytyen ja iloiten.

Ne palvelijat, jotka olivat vanhemman veljen seurassa, olivat hännystelijöitä, jotka tottelivat vanhempaa veljeä ja siten kapinoivat Isää vastaan.
Apua!
Tuohon, Isän palvelijan, asemaan pääseminen olisi paras tavoite, jonka olen löytänyt suhteessa Jumalaan.
Olen sopimaton tuohon osaan, joten täytyy tehdä parannusta monesta, monesta asiasta, jotta pääsisin edes lähelle.
 Ihailen heitä,
jotka seurakunnissamme ovat noita palvelijoita.
He tekevät arkeaan tavallisesti ahkerioiden Herran neuvossa ja opastuksessa siten, että eivät saa kiitosta tekemästään, koska ovat yhtä huomaamattomia, kuin kertomuksen palvelijat.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Tautinen kesä

Kyllä sanan mukainen kesä.
Ei ole ollut kovin mukavaa, vaikka enimmäkseen olen töissä kyennyt käymäänkin.
Taidanpa mennä jälleen kerran lääkäriin ja sanoa, että joko tutkitaan jalat tai pää, mutta nyt en lähde ennenkun tutkitaan. JA PISTE.
Olen sen kerran tehnyt ja silloin oli kyse polvesta, joka kiukutteli koko kesän.
Sanoin;" Hyvä on. Minun polvessa ei ole mitään vikaa, joten lähete suljetulle osastolle, jossa tutkitaan pää siksi, että väitän polven olevan kipeä."
Lääkäri kysyi, että oonko tosissaan, mihin sanoin; " No tätä polven vaivaa on jo monesti juteltu, eikä kukaan teistä lääkäreistä ota vakavasti, että olen jo kolmekuukautta ollut saikulla. Joten nytkin sanoit, että mistä sen tietää ja onhan noita kipuja kaikilla silloin tällöin. Nyt on mun mitta täysi ja siksi annan kaksi vaihtoehtoa; joko tutkitaan polvi tai suljetulla tutkitaan pää. "
Lääkäri laittoi lähetteen ja polvi tutkittiin.
Vika löytyi ja saatteena, ettei koskaan parane.
Nyt on erilainen vaiva, mutta kärsivällisyys loppu, joten taidan tehdä samallaisen lääkärikäynnin tämän kuukauden aikana.
Siitä sitten lisää toisella kertaa.
Mukavaa alkavaa syksyä.

torstai 10. toukokuuta 2018

Ohoh, nyt on kesä.

No, joo.
On sairasteltu ja vihdoin helpottaa.
Vihdoin kuva tammen roikaleesta.
Tuossa se pönötti kumollaan.

On se siinä 1/3nurin.
Onneksi robotti-leikkurimme Puppe säästyi osumalta.

Tuo menneistä.
Nyt tähän Helatorstaihin.

Kun on säätila hyvä ja kesä alkamassa, niin piiperrän viherrystä minäkin.
Puutarhatöitä ihan tein, vaikka viherpeukaloa ei ole lain.
Oikein kolme lavakaulusta käytössä!
Niissä kasvaa perunaa, porkkanaa, tilliä, salaattia, naurista ja hernettä.
Siis jos kasvaa, sillä kylvetty on.
Neljännessä onkin pensasmustikkaa, jos vaikka sais marjoja.
Tammikin jo viimevuonna kaadettiin, mutta talven alle kumoon jäi.
Nyt olisi tarkoitus keräillä risut polttopuuksi ja saunaa lämmitellä.

Osa jo syksyllä metrisiksi ehti, mutta tammelle allergisena vain tunnin päivässä mahdollisuus edetä.
Tuossa tuo tuoli mittana tammen tyvipöllin vieressä.
Oli se melkoinen puu.