Pohdin sanan luottamus merkitystä.
Olen inhimillisesti joutunut elämässäni siihen, että opettelin luottamaan. Esimerkkinä voin kertoa sen, kun ensimmäisiä kertoja olin nykyisen aviomieheni kyydissä vänkärin paikalla. Niin hän alkaessa peruuttaa iski paniikki, koska luottamusta ei ollut kehenkään ihmiseen. 
Koska en ollut koskaan oppinut luottamaan, en edes lapsuudenkodissa kokenut luottamusta. Luottamus oli siis olematon. Tilanne opetti sen, että nyt on opettelun paikka. 
Opettelua ja päätöstä luottaa on kannattanut noudattaa ja opetella. Nyt olen jo ihan rauhassa ja rennosti mieheni kyydissä, myös peruuttamisten aikana.
Toivon todella, että olet saanut lapsuudenkodissa oppia luottamuksen ja luotat itseesi, puolisoosi ja ystäviin. Vaikea opetella, mutta kannattaa osata.
Luottamus Jumalaan on ihan toinen asia.
Luottaa Jumalaan on paljon tärkeämpää, kokonaisempaa, täydellisempää ja elämää antavampaa kun mikään muu.
Luottamus on ihmisen osa ja Jumalan osa on olla Jumala.
Luottamuksen pahin vihollinen on epäilys.
Niin se vaan on.

Tässä odotan, että robotti-imuri tekee työnsä.
En halua kulkea sen työn aikana, koska se jättää jonkun kohdan silloin imuroimatta.
Kyllä täytyy kehua tuota teknistä härveliä, sillä en pidä imuroimisesta.

Tuollainen, liikkuvainen, tekninen ja mukava kapistus, joka imuroi kolmesti viikossa. Se on tunnustettava, että itse imuroisin, ehkä korran viikossa. Hyvä ostos kertakaikkiaan.

Varsinkin kun itsellä menisi tunti imuroimiseen kerran ja nyt vain vartti viikossa ja on imuroitu kolmesti. Tuo vartti menee muutaman robotilta kielletyn paikan imurointiin.

Opettelen tänne kirjoittamista, joten tämä on nyt tälläinen pikkujuttu ja kuvallinenkin vielä.

Jaa, ja vai niin.
Nyt olen sitten bloggari minäkin.
Kaikkea tulee aloittaneeksi, hmm ..
Ajatuksiani täällä julkaisen ja joskus jopa kiukkuisesti mulkaisen.
Joskus kovasti Jeesustelen ja usein huumoria käytän.
Tällä lyhyellä aloitan, että en väsy.