Uusi näkökulma

Tuhlaajapoikako se siinä

Avasin La-iltana telkkarin ja kanava sattui olemaan ALFA-tv.

Su-aamuna avasin myös telkkarin aamukahvia laittaessani ajankuluksi ja taas oli ALFA-tv ja vielä saman ohjelman uusinta, mikä kummastutti ja häiritsikin hieman.

Molemmilla kerroilla sama lontoonmurretta puhuva mies saarnasi tuosta niin tutusta Tuhlaajapojasta, eli tuhliksesta.

Mikä uusi näkökulma?

Ei, ei tuo saarnamies mitään uutta asiaa löytänyt.

Samalla lailla hän kertoi tuhlaajapojasta, vanhemmasta veljestä ja Isästä, ku ennenkin.

Missä se uusi näkökulma sitten oli?

Minun päässäni!

Heräsin miettimään sitä, kun kertomuksen Talo ei ollut mikään pieni torppa, vaan iso kartano, siis meidän oloihimme verrattaessa.

Otetaan nyt esille vaikka satavuotta sitten ollut kartano, jossa on sata hehtaaria peltoa, toinen sata hehtaaria metsää ja navetassa parikymmentä lypsettävää lehmää, ynnä kanala ja lampaita.

Tuolla Suomalaisella tilalla olisi ollut ennen traktoriaikaa renkejä ja piikoja tekemässä arkisia töitä; navetassa, kanalassa, lampolassa, pellolla ja metsissä.

Tässä se on!

Tuhlaajapoikakertomuksessa oli siis ne palvelijat!

Heidät mainitaan puolihuolimattomasti Luukas 15: 22, 26, 27.

Keitä he ovat?

Tuhlaajapoika on parannuksen tekijä.

Vanhempi veli ylpeä, vihainen, itserakas, kaikki minulle-tyyppi, kateellinen ja, ja.

Isä on Jumala.

Palvelijat, keitä he ovat?

Palvelijat, joista ei kerrota mitään muuta, kun se, että he tekivät työnsä ja ilmeisesti olivat niissä juhlissa, jotka Isä määräsi poikansa palattuaan vietettäviksi. Näin ajattelen siksi, että missään ei mainita juhliin osallistuneiden statusta tai, että heitä olisi kutsuttu lähitaloista.

Toisaalta ajattelen, että myös vanhemman veljen kanssa oli joukko palvelijoita, koska hän palasi pellolta töitä tekemästä, eli joukko uskollisia kannattajia.

Näkökulmana voisin kirjoitttaa ja kirjoitankin, että juhliin menneet palvelijat olivat niitä Jumalan lapsia, jotka tekevät sen, mitä kuuluukin.

Palvelevat nöyrästi, kuuliaisesti, ylpeilemättä, katkeroitumatta, asemaansa tyytyen ja iloiten.

Ne palvelijat, jotka olivat vanhemman veljen seurassa, olivat hännystelijöitä, jotka tottelivat vanhempaa veljeä ja siten kapinoivat Isää vastaan.

Apua!

Tuohon, Isän palvelijan, asemaan pääseminen olisi paras tavoite, jonka olen löytänyt suhteessa Jumalaan.

Olen sopimaton tuohon osaan, joten täytyy tehdä parannusta monesta, monesta asiasta, jotta pääsisin edes lähelle.

 Ihailen heitä,

jotka seurakunnissamme ovat noita palvelijoita.

He tekevät arkeaan tavallisesti ahkerioiden Herran neuvossa ja opastuksessa siten, että eivät saa kiitosta tekemästään, koska ovat yhtä huomaamattomia, kuin kertomuksen palvelijat.

Tautinen kesä

Kyllä sanan mukainen kesä.

Ei ole ollut kovin mukavaa, vaikka enimmäkseen olen töissä kyennyt käymäänkin.

Taidanpa mennä jälleen kerran lääkäriin ja sanoa, että joko tutkitaan jalat tai pää, mutta nyt en lähde ennenkun tutkitaan. JA PISTE.

Olen sen kerran tehnyt ja silloin oli kyse polvesta, joka kiukutteli koko kesän.

Sanoin;" Hyvä on. Minun polvessa ei ole mitään vikaa, joten lähete suljetulle osastolle, jossa tutkitaan pää siksi, että väitän polven olevan kipeä."

Lääkäri kysyi, että oonko tosissaan, mihin sanoin; " No tätä polven vaivaa on jo monesti juteltu, eikä kukaan teistä lääkäreistä ota vakavasti, että olen jo kolmekuukautta ollut saikulla. Joten nytkin sanoit, että mistä sen tietää ja onhan noita kipuja kaikilla silloin tällöin. Nyt on mun mitta täysi ja siksi annan kaksi vaihtoehtoa; joko tutkitaan polvi tai suljetulla tutkitaan pää. "

Lääkäri laittoi lähetteen ja polvi tutkittiin.

Vika löytyi ja saatteena, ettei koskaan parane.

Nyt on erilainen vaiva, mutta kärsivällisyys loppu, joten taidan tehdä samallaisen lääkärikäynnin tämän kuukauden aikana.

Siitä sitten lisää toisella kertaa.

Mukavaa alkavaa syksyä.

Ohoh, nyt on kesä.

No, joo.
On sairasteltu ja vihdoin helpottaa.

Vihdoin kuva tammen roikaleesta.
Tuossa se pönötti kumollaan.

On se siinä 1/3nurin.

Onneksi robotti-leikkurimme Puppe säästyi osumalta.

Tuo menneistä.

Nyt tähän Helatorstaihin.

Kun on säätila hyvä ja kesä alkamassa, niin piiperrän viherrystä minäkin.

Puutarhatöitä ihan tein, vaikka viherpeukaloa ei ole lain.

Oikein kolme lavakaulusta käytössä!

Niissä kasvaa perunaa, porkkanaa, tilliä, salaattia, naurista ja hernettä.

Siis jos kasvaa, sillä kylvetty on.

Neljännessä onkin pensasmustikkaa, jos vaikka sais marjoja.

Tammikin jo viimevuonna kaadettiin, mutta talven alle kumoon jäi.

Nyt olisi tarkoitus keräillä risut polttopuuksi ja saunaa lämmitellä.

Osa jo syksyllä metrisiksi ehti, mutta tammelle allergisena vain tunnin päivässä mahdollisuus edetä.

Tuossa tuo tuoli mittana tammen tyvipöllin vieressä.

Oli se melkoinen puu.

Tammi

HARMITTAA!!!!

Harmittaa, ettei mulla ole tälläerää antaa valokuvia jutun mukaan.

Harmittaa tuo tammi ja tammen tekoset.

Meillä on talon nurkalla komea(ei enää niin komea) tammi.

Tammi päätti eilen jakaantua.

Mies sanoi minulle perjantaina, että taitaa komposti mennä pian rikki.

Kävin katsomassa, enkä mitään vikaa nähnyt.

??????????

No eihän siinä vikaa ollutkaan, silloin, vaan nytpä on.

Mies oli huomannut, että tammi on halkeamassa ja osa kaatuisi juuri tuon kompostin päälle.

Sunnuntaina kello kahdeksantoista aikoihin olimme sisällä ja kuulimme rytinää.

Tammi oli päättänyt yhden kolmasosan koostaan luovuttaa pois.

Rytinän kuullessamme läksimme aikuisen rauhallisuudella ja vakaudella tallustamaan ulos, ilman ensimmäistäkään juoksu- tai kiiruhtamisaskelta.

Ei se komposti minua pahasti harmittanyt, vaikka vähän se on könöllään ja toinen kansistakin sai kipeää.

Kiire tuli minulle kun totesin, että meillehän äskettäin paistoin grillissä makkaraa ja vielä tuo mokoma oksiston alla savuttaa.

Grillimme on kolmen, 60cm halkaisija ja 30cm korkean, kaivonrenkaan pino.

Hain käsisahan ja aloin kaivaa grilliä esiin sahailemalla oksia.

Mies haki puukkosahan, akkusellaisen, ja rupesi avuksi. Puukkosaha osoittautui ERITTÄIN hyväksi välineeksi tässä hommassa.

Kun olimme grillimme avoimeksi saaneet, niin muutamat tammenlehdet olivat jo käryämässä, joten vaara estetty. Onneksi aloin tuota uhkaa torjumaan.

Vielä jonkin aikaa jatkoimme ja saa nyt olla, kunnes on sateetonta, eli huomiseen.

Varjelusta oli paljon, sillä talon vieressä tapahtui eikä taloomme tai muuhun rahan arvoiseen ei osunut lainkaan.

Toivottavasti saan tähän kuvan lisättyä myöhemmin.
Muisti ei riittänyt, yritän myöhemmin uudestaan.

Antibioottikuuri

On se kumma, että ihminen on näin mätä, kun kirjoittaja.

Hmh!

Talikynttilät ja muut liekinheittimet käyttöön ja mätäneminen antibiooteilla kuriin, jälleen kerran.

Jo lapsena kärsin tästä mätänemisestä.

Taitaa olla mätää tässä ihmisen lapsessa enemmän kun toisissa.

Pahin oli kansakouluikäisenä, kun oli seitsemän paisetta pienessä kropassa yhtäaikaa.

Tällä kertaa vain kaksi paisetta ja molemmat hankalassa kohdassa.

Vaatteet hankaa, eikä sille voi mitään.

Laastari tai muu suojariepu ei pysy samasta syystä, joten hain kuurin.

Ensinnä ilmestynyt puhkesi päivä kuurin alkamisesta ja aiheuttaa harmia sotkemalla vaatteet.

Pesukone on likaisia vaatteita varten, onneksi.

Nyt otan rauhallisesti antibiootteja kymmenen päivää, tällä erää.

Kuten Kaikkea Hyvää -blogisti niin hyvin mainitsi on antibiootit otettava rauhallisesti.

Toivottavasti teidän Juhannuksenne on parempi ja ilman antibiootteja.

Kulunut surullinen viikko

On ollut viikko, jona hyvä presidentti haudattiin valtiollisin menoin.
Katsoin nuo hautajaiset ja elin surussa mukana, sillä kuulun niihin, jotka itkevät itkevien kanssa ja nauravat nauravien kanssa.
Samalla pohdin kaikkia leskeksi jääviä, niin miehiä kun naisiakin.
On sitten nuori tai vanha leski, niin suru on käsittämättömän suuri.
Siinä voi olla mukana, kuten Assi oli aitinsä tukena ja suru on yhteinen suurelta osin.
Kuitenkin lesken suru on erilainen verrattuna lapsen suruun, sillä leski on elänyt rinnalla ja lapsi on aikuistuttuaan muuttanut pois ja katsoo asiaa etäämmältä.
Tuli koskettavasti mieleeni omien vanhempieni kohtalo, kun isäni kuoli ja äitini jäi yksin.
Samalla lailla suru näkyi äidistäni, kun mitä välittyi Tellervo Koivistosta.
Samassa riipaisevaa, hellyttävää ja vahvaa tunnetta sisältävää tilannetta, jota katsoessa suuri osa katsojista sai kyyneleitä silmänurkkaan, niin sain minäkin.
Elämä jatkui äitini kohdalla ja niin elämä jatkuu Tellervo Koivistonkin kohdalla. Tosin aikaa ei tiedä kukaan, kuinka kauan.

Olenpa elossa minäkin

Kylläpä aika rientää.

Enpä ole kovin usein tänne kirjoitellut, en.

Nyt on kuitenkin sellainen aika, että jotain väliaikatietoa kuitenkin.

Olen jälleen sairastellut ja voin kirjoittaa, että se ei ole mukavaa.

On sarcoidoosia, psoria ja sen sellaista, sekä kolmen kuukauden kortisonikuuri.

Toisaalta on myös hyvääkin tapahtunut, kyllä, hyvää on tapahtunut ja kerron sen seuraavaksi.

Olen työttömänä ollut seurakuntamme kirpputoritätinä kolmesta seitsemään tuntia viikossa palkan eestä ja 

23 -27 tuntia harrastamassa, ettei ihan kotiinsa sohvaperunaksi homehdu.

Yli vuoden olen näin toiminut ja kas, nyt on TE-palvelut keksinyt, että näin ei voikkaan toimia, koska olen ollut kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana.

Mun maalaisjärkeni ei ymmärrä, että koko vuoden 2016 on toiminut ihan hyvin, mutta nyt en kelvannutkaan enää.

Tästä seurasi se, että kuntouttavan työtoiminnan sopimuksen yksi osapuoli(kaupungin täti) osasi sanoa "taikasanan"; työkokeilu.

Kysyin sitten TE-palveluista, että kuulin vaihteeksi tälläisen sanan.

Siellä TE-palveluissa asioitani tarkasteleva täti sanoi tähän, että hyvä idea.

Läksin etsimään työkokeilupaikkaa ja ehdin kysyä kolmesta paikasta, kun ensimmäinen sanoi, että hänellä olisi mahdollisesti piilotyöpaikka, jos vain kelpaa työkokeilupaikaksi.

Niin meni pariviikkoa odotellessa ja sain tietää, että tuo paikka oli minua varten ja sopimus tehtiin.

Kun sopimus iltapäivällä tehtiin, mieleni oli hyvä ja seuraavana päivänä sanoin toiseen paikkaan, johon olisin päässy, että myöhästyivät.

Tänään olin ensimmäistä päivää työkokeilussa ja tuntui mukavalta tehdä asioita, jotka kiinnostavat.

Työkokeiluna on toimistotöitä, koska lääkäri on antanut tänävuonna B-lausunnon, jossa kielletään kaikki muu paitsi toimistotyö.

Onkohan tämä nyt sitä johdatusta?