maanantai 3. heinäkuuta 2017

Tammi

HARMITTAA!!!!

Harmittaa, ettei mulla ole tälläerää antaa valokuvia jutun mukaan.
Harmittaa tuo tammi ja tammen tekoset.

Meillä on talon nurkalla komea(ei enää niin komea) tammi.

Tammi päätti eilen jakaantua.

Mies sanoi minulle perjantaina, että taitaa komposti mennä pian rikki.
Kävin katsomassa, enkä mitään vikaa nähnyt.

??????????

No eihän siinä vikaa ollutkaan, silloin, vaan nytpä on.

Mies oli huomannut, että tammi on halkeamassa ja osa kaatuisi juuri tuon kompostin päälle.
Sunnuntaina kello kahdeksantoista aikoihin olimme sisällä ja kuulimme rytinää.
Tammi oli päättänyt yhden kolmasosan koostaan luovuttaa pois.

Rytinän kuullessamme läksimme aikuisen rauhallisuudella ja vakaudella tallustamaan ulos, ilman ensimmäistäkään juoksu- tai kiiruhtamisaskelta.

Ei se komposti minua pahasti harmittanyt, vaikka vähän se on könöllään ja toinen kansistakin sai kipeää.

Kiire tuli minulle kun totesin, että meillehän äskettäin paistoin grillissä makkaraa ja vielä tuo mokoma oksiston alla savuttaa.

Grillimme on kolmen, 60cm halkaisija ja 30cm korkean, kaivonrenkaan pino.

Hain käsisahan ja aloin kaivaa grilliä esiin sahailemalla oksia.

Mies haki puukkosahan, akkusellaisen, ja rupesi avuksi. Puukkosaha osoittautui ERITTÄIN hyväksi välineeksi tässä hommassa.

Kun olimme grillimme avoimeksi saaneet, niin muutamat tammenlehdet olivat jo käryämässä, joten vaara estetty. Onneksi aloin tuota uhkaa torjumaan.

Vielä jonkin aikaa jatkoimme ja saa nyt olla, kunnes on sateetonta, eli huomiseen.

Varjelusta oli paljon, sillä talon vieressä tapahtui eikä taloomme tai muuhun rahan arvoiseen ei osunut lainkaan.

Toivottavasti saan tähän kuvan lisättyä myöhemmin.
Muisti ei riittänyt, yritän myöhemmin uudestaan.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Antibioottikuuri

On se kumma, että ihminen on näin mätä, kun kirjoittaja.

Hmh!

Talikynttilät ja muut liekinheittimet käyttöön ja mätäneminen antibiooteilla kuriin, jälleen kerran.

Jo lapsena kärsin tästä mätänemisestä.
Taitaa olla mätää tässä ihmisen lapsessa enemmän kun toisissa.

Pahin oli kansakouluikäisenä, kun oli seitsemän paisetta pienessä kropassa yhtäaikaa.

Tällä kertaa vain kaksi paisetta ja molemmat hankalassa kohdassa.
Vaatteet hankaa, eikä sille voi mitään.
Laastari tai muu suojariepu ei pysy samasta syystä, joten hain kuurin.

Ensinnä ilmestynyt puhkesi päivä kuurin alkamisesta ja aiheuttaa harmia sotkemalla vaatteet.
Pesukone on likaisia vaatteita varten, onneksi.

Nyt otan rauhallisesti antibiootteja kymmenen päivää, tällä erää.

Kuten Kaikkea Hyvää -blogisti niin hyvin mainitsi on antibiootit otettava rauhallisesti.

Toivottavasti teidän Juhannuksenne on parempi ja ilman antibiootteja.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kulunut surullinen viikko

On ollut viikko, jona hyvä presidentti haudattiin valtiollisin menoin.
Katsoin nuo hautajaiset ja elin surussa mukana, sillä kuulun niihin, jotka itkevät itkevien kanssa ja nauravat nauravien kanssa.
Samalla pohdin kaikkia leskeksi jääviä, niin miehiä kun naisiakin.
On sitten nuori tai vanha leski, niin suru on käsittämättömän suuri.
Siinä voi olla mukana, kuten Assi oli aitinsä tukena ja suru on yhteinen suurelta osin.
Kuitenkin lesken suru on erilainen verrattuna lapsen suruun, sillä leski on elänyt rinnalla ja lapsi on aikuistuttuaan muuttanut pois ja katsoo asiaa etäämmältä.
Tuli koskettavasti mieleeni omien vanhempieni kohtalo, kun isäni kuoli ja äitini jäi yksin.
Samalla lailla suru näkyi äidistäni, kun mitä välittyi Tellervo Koivistosta.
Samassa riipaisevaa, hellyttävää ja vahvaa tunnetta sisältävää tilannetta, jota katsoessa suuri osa katsojista sai kyyneleitä silmänurkkaan, niin sain minäkin.
Elämä jatkui äitini kohdalla ja niin elämä jatkuu Tellervo Koivistonkin kohdalla. Tosin aikaa ei tiedä kukaan, kuinka kauan.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Olenpa elossa minäkin

Kylläpä aika rientää.
Enpä ole kovin usein tänne kirjoitellut, en.
Nyt on kuitenkin sellainen aika, että jotain väliaikatietoa kuitenkin.

Olen jälleen sairastellut ja voin kirjoittaa, että se ei ole mukavaa.
On sarcoidoosia, psoria ja sen sellaista, sekä kolmen kuukauden kortisonikuuri.
Toisaalta on myös hyvääkin tapahtunut, kyllä, hyvää on tapahtunut ja kerron sen seuraavaksi.

Olen työttömänä ollut seurakuntamme kirpputoritätinä kolmesta seitsemään tuntia viikossa palkan eestä ja 
23 -27 tuntia harrastamassa, ettei ihan kotiinsa sohvaperunaksi homehdu.
Yli vuoden olen näin toiminut ja kas, nyt on TE-palvelut keksinyt, että näin ei voikkaan toimia, koska olen ollut kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana.
Mun maalaisjärkeni ei ymmärrä, että koko vuoden 2016 on toiminut ihan hyvin, mutta nyt en kelvannutkaan enää.
Tästä seurasi se, että kuntouttavan työtoiminnan sopimuksen yksi osapuoli(kaupungin täti) osasi sanoa "taikasanan"; työkokeilu.
Kysyin sitten TE-palveluista, että kuulin vaihteeksi tälläisen sanan.
Siellä TE-palveluissa asioitani tarkasteleva täti sanoi tähän, että hyvä idea.
Läksin etsimään työkokeilupaikkaa ja ehdin kysyä kolmesta paikasta, kun ensimmäinen sanoi, että hänellä olisi mahdollisesti piilotyöpaikka, jos vain kelpaa työkokeilupaikaksi.
Niin meni pariviikkoa odotellessa ja sain tietää, että tuo paikka oli minua varten ja sopimus tehtiin.
Kun sopimus iltapäivällä tehtiin, mieleni oli hyvä ja seuraavana päivänä sanoin toiseen paikkaan, johon olisin päässy, että myöhästyivät.
Tänään olin ensimmäistä päivää työkokeilussa ja tuntui mukavalta tehdä asioita, jotka kiinnostavat.
Työkokeiluna on toimistotöitä, koska lääkäri on antanut tänävuonna B-lausunnon, jossa kielletään kaikki muu paitsi toimistotyö.
Onkohan tämä nyt sitä johdatusta?

maanantai 2. tammikuuta 2017

Jopas, jopas ...
Nyt on mennyt tilastollisesti noin puoli vuotta edellisestä kirjoituksestani, joten pyydän anteeksi ajatuksen juoksuni tänne ehtimättömyyttä.

Olen jotenkin ollut väsyksissä ja allapäin, mutta siihen on löytynyt ihan terveydellisiä syitä, joita on hoidettu ja siksi jaksan nyt paremmin.

Toivon, että syksysi, joulusi ja vuodenvaihteesi on ollut elämisen arvoinen.

Tässä joulunpyhinä taas kerran pohdin näitä joulun sanoman ihmeellisyyksiä, joten kirjoitan teillekin ajatuksiani.

Joulumottoni on: "Jeesus syntyi tänne kuollakseen meidän tekemisiemme tähden."

Siis syntyminen on tärkeää, että voi kuolla, joo.
Me kun laitamme Jeesuksen jokaisena jouluna takaisin talliin ja seimeen, vaikka aikainen mieshän tuo on ja VANHA. Niin, vanha mies, koska meidän laskentamme mukaan noin 2017vuotias. Johan siinä on ikää kerrakseen ja vieläkin laitamme vauvanuken talliin ja seimeen.
Eipä ihme, että uskomme on niin lapsellista ja aikuisuutemme hengellisissä asioissa keskeneräistä.

Minulle tuo Jeesuksen syntymäpäivä on ihan jees juhla. Tosin itse olen paljon enemmän saanut pääsiäisestä, sillä se on armon todeksi tulemisen juhla Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen, sekä jälkinäytöksenä olevien taivaaseen astumisen ja helluntain takia.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille.

torstai 26. toukokuuta 2016

Hei,
En ole aikoihin kirjoitellut.
On jo aika saada kirjoitetuksi jotain, että ymmärrän itseäni paremmin.

Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja ajattelin kirjoitella edelleen näitä oivalluksiani, ajatuksiani ja avautumisia sen lisäksi, että kertoilen mielestäni mielenkiintoisia oivaltavia juttuja.

Esimerkiksi vaikka tämmöinen tarina:
Olen ollut helluntailainen jo 36vuotta ja alkuun sain monesti kuulla virkkeen:"Et voi olla oikeasti uskossa, koska sinulla on ongelmia." tai "Uskovaisella ei voi olla ongelmia."
Olen taistellut tuota vaastaan ja syystä.
Me olemme ihmisiä ja ongelmattomuus on lähes mahdotonta.
Tämän kuukauden aikana havahduin totuuteen, että molemmat ovat oikeassa.

Kuinka?

Ihminen on ihminen ja uskovainen kulkee täällä kokonaisuutena, joka siirtää kaikki ongelmansa Jeesuksen kannettavaksi, mikä antaa vapauden ongelmista, vaikka ne edelleen ovat olemassa.
Siis uskovainen ei kanna ongelmiensa taakkaa, vaan ainoastaan elää niiden seassa armollisen Jumalan käsivarsilla. Ongelmat ei siis enää rasita taakkana, vaikka niiden kanssa elää ja näin uskova ihminen voi sanoa, ettei hänellä ole ongelmia, vaikka inhimillisesti näyttääkin hukkuvan ongelmiensa alle.
Mikä armollinen taakan siirtomahdollisuus meille uskoville on annettu!

maanantai 4. tammikuuta 2016

Haa...
Olen löytänyt jälleen matonkutomisen.
Kyllä omat kangaspuut on hyvä hankinta.
Sain aikaiseksi sen, että loin 15m loimia kaksin kappalein.
Lankana on yhdeksänsäikeinen kalalanka ja sidoksena palttina tiheydeltään kaksi lankaa sentillä.
Kudontaleveys on 80cm ja selkävaivaisena nyt aluksi vain metrin päivässä sallin tätä nautintoa, kiukun poistoa, ajanvietettä, hupia ja hyötyä itselleni.
Tietenkin voi olla, että työt haittaavat harrastuksia, kuten yleensä kaikilla, joiden työ ja harrastus, ovat eriasioita.
Nyt jo tänä vuonna olen tehnyt seuraavien kuvien tuotokset.

Tuo musta on kokeilu videonauhasta ja ihan toimivaa, mutta taidan laittaa kaksinkertaisena muovimattoon, ettei tule liian ohutta.
Punainen alue on hapsuvaraa ja sen jälkeen on kynnysmatto meidän kulku-ulko-ovelle.
Tuo pitempi on sitten kaveri tuolle kynnysmatolle.
Näin on nyt virinnyt vuoden aluksi uusi-vanha harrastus.